TaruElkama Nöfnöf

Vähemmistöjen puolella.

  • Vähemmistöjen puolella.

Luin ja kuuntelin mielenkiintoisan tarinan Vesa-Linja-ahosta, entisestä homofoobikosta ja uskovaisesta, nykyisestä vähemmistöjen puolustajasta.
Mielestäni on mielenkiintoisaa kuinka masennuksen kautta hänen elämänarvonsa teki pienoisen kuperkeikan. Tai ei se nyt minulle mikään ihme tahi uusi asia ole sillä tiedän, että masentunut joutuu jokatapauksessa, toipuakseen, myllätä koko ajatusmaailmansa, elämänsä, ihmissuhteensa uusiksi.
Mikään ennalta opetettu ei enää päde vaan joutuu hakemaan itselleen syyn elää tätä elämää. 

Kyse ei nyt ole mistään jalostumisesta "paremmaksi" ihmiseksi. Jotkuthan menevät parantuakseen sitten siihen toiseen suuntaan ja hakevat uskonnosta sen lohdun tai minkä lie. 


Itsehän irtauduin uskonnosta lopullisesti, jos nyt koskaan olen uskonutkaan edes lapsosen lailla, lähipiirissä tapahtuneen järkyttävän tragedian vuoksi. Se oli minulle selviytymiskeino, niinkuin jollekkin se lohdun haku uskonnosta. Sama myllerrys kävi päässä elämänarvojen suhteen kuin kenellä tahansa tuollaisen eteen joutuneelta.

Minulle sen lohdun tuo se ajatus että synnymme, elämme ja kuolemme, osana luonnon kiertokulkua ja se muuten on hieno ajatus, mielestäni.  En tarvitse ajatuksia tuonpuoleisesta koska olen hyväksynyt oman kuolevaisuuteni.
 

Olisi mielenkiintoisaa kuulla mikä on ollut se teidän, muiden ihmisten käännekohta jolloin on menetetty usko, käännytty ateistiksi tai uskonnottomaksi, vai onko se vain luontaista?

 

Kannattaa kuunnella ja vaikkapa lukea;

http://www.hs.fi/elama/a1442979121243?jako=1ca9c69df73ae65712762fea336f6629&ref=og-url


PS. Eikä sitten mitään rasismiin viittaavaa tänne tai jää viikkorahat saamati.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

6Suosittele

6 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (5 kommenttia)

Heli Hämäläinen

Itselläni on ollut kristillinen vakaumus lapsuudesta, mutta vasta ulostulo transsukupuolisena on saanut tajuamaan Jeesuksen vallankumouksellisuden. Minusta Vesa ei ole hylännyt Jeesuksen opetusta vaan on alkanut toimia sen mukaisesti. Sitä en käsittele mihin Vesa uskoo vaan miten hän toimii.

Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluu kristittyjä kaikista suunnista. On ollut silmiä avaavaa ja etuoikeutettua päästä keskustelemaan heidän kanssaan samassa pöydässä Jeesuksesta ilman uskonnollisuuden tuomia kuppikuntarajoja. Kuten aikoinaan uskonpakolaiset Zinzendorfin tiluksilla Herrnhutissa. Ei siis todellakaan tarvitse olla mikään ateisti kuuluessaan em. vähemmistöihin.

Jeesuksen seuraaminen on auttanut minua hyväksymään itseni ja lähimmäiseni. Sitä kautta oppii rakastamaan lähimmäistään, joka voi olla vaikka turvapaikanhakija.

Itse olen yhä vakuuttuneempi körttiläisyydestäni.

Käyttäjän PetriHirvimki kuva
Petri Hirvimäki

Kiitos Taru - minulla on hyvä suhde omaan "uskomiseeni" tällä hetkellä... ollut jo pitkään ja sekin on syntynyt juuri siellä paineessa. Hyvin omakohtainen mutta haluan jakaa ajatuksiani kun se "mun uskonto" voisi olla hyvinkin vapauttava kokemus jos avaan rautalankaa hieman...

Kerron lisää blogissa lähiaikoina - mulla kaikki liittyy kaikkeen enempää en paljasta vielä;-)

Käyttäjän KaroKankus kuva
Karo Kankus

Kun kerran Taru kysyy, niin pitäähän sitä vastata.

Uskonnollinen en ole ollut ikinä ja äitini erosi kirkosta ennen syntymääni. Lapsena tai viimeistään teininä olin fanaattinen ateisti ja saatoin pilkatakin uskovia.

Nyt kun olen vähän vanhempi olen maltillistunut ja olen enemmänkin agnostikko. Minusta uskonnolliset ihmiset ovat jopa mukavia, kunhan eivät uskoaan tuputa. Ajatukseni uskonnosta ovat nykyyän tyyliä; "hmm mielenkiintoista" tai " mikäs siinä, jos joku tulee siitä onnelliseksi".

Käyttäjän TuomoGren kuva
Tuomo Gren

Suisidaalinen depressio on minullakin ollut kätevä keino irtautua kaikista niistä ideologioista joiden mukaan universumissa olisi mikään hyväntahtoinen auttava voima. Sellainen jossa esiintyy luontevana osana optimismihöpöä jossa on väitelauseita siitä että kenellekään ei koskaan anneta yli sen mitä jaksaa kantaa. (Tälläisiä väitteitä on helppoa esittää koska niitä tekevät ihmiset jotka eivät ole tehneet itsemurhaa. Näin niitä jotka ovat ei kuulla. Ja tämä vääristää tuloksia siitä mitä saadaan kun mennään ja kysytään.) Jos esittää tälläisiä väitteitä niin tosiasiat ovat kyllä depressiivisten mielessä ilmiselvästi päinvastaisia. Ja jo yksikin vastaesimerkki voi kumota pääsäännön modus tollens.

PS. Vesa Linja-aho on mm. facebookkaverilistallani joten en varmasti ole neutraali henkilö kommentoimaan. Mutta onhan se hieman erikoista että näitä kääntymiskertomuksia on alkanut enemmänkin tulemaan. Uskoontulokertomuksia on harjoiteltu jo kauan. Mutta nyt on sitten noita toisenlaisiakin. Miksi niitä pitäisi kutsua? Uskonmenetyskertomuksiksi? Järkiintulokertomuksiksi?

Käyttäjän perttupulkkinen kuva
Perttu Pulkkinen

En kommentoi blogia, vaan blogissa mainittua Hesarin juttua.

Minusta ja monista muistakin, on arveluttavaa, että jutun tyyppisellä ovelalla otsikoinnilla leimataan epäsuorasti uskovaiset homofoobikoiksi. Psykiatrinen leimaaminen on halveksittava retorinen temppu. Se on samaa sarjaa kuin nettikeskustelujen "jäikö pillerit ottamatta" tai se kun "asiantuntijat" työpaikkojen kahvipöydissä määrittelevät yhtä sun toisia henkilöitä narsisteiksi.

Toimituksen poiminnat