TaruElkama Nöfnöf

Lisää ihmetyksen aiheita; Työkyvytön, yhteiskunnan elätti.

Taannoin kävin kipakan keskustelun erään yrittäjänaisen kanssa. Kaikki johti siihen samaan syyttelyyn; "Oletko yhteiskunnan elätti?" Kunniakseni myönsin asian.

Olisin toivonut myös jatkokeskustelua siitä miksi hän näin tuntee, sillä tuntui vähän että minulla ei "yhteiskunnan elättinä" ole varaa keskustella asiosta.

Koska minusta tuli tällainen elätti? Se tapahtui kun sain halvauskohtauksen tehdessäni työtä mitä rakastin. Olin aikaisemmin ollut niin sanottu työnarkomaani ja painoin duunia niin paljon kuin pystyin, että sai maksettua elatuksensa. Äitivainaani jo minuun aikoinaan iskosti kovan työmoraalin, mutta sen myös ettei mua kuseteta käden käänteessä.

Naurattaa välillä tälläkin palstalla tutuksi tullut tyyppi jonka mielestä neliraajahalvaantunutkin(Se joku laskettelija teki kans)  pystyy tekemään duunia mitä duunia.

Ullatus sellaiselle, että kaikki invat eivät ole sellaisia ja ihmeparantuminen on todellakin ihmeparantuminen. 
Monia masennussairaita, invaliditeetin omaavia suoraan sanoen vatuttaa tää näkemys, että kunhan kovasti yrität niin kiitos seisoo.

Niin ja oma tapaukseni; Paniikkihäiriöinen, TOS-sydroomainen, migreenistä kärsivä, Menieerikko ja niskanikamat paskana jo vuodseta -86. Mun niskanikamia ei korjaa mikään. Ei rukous eikä viina.

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

17Suosittele

17 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (28 kommenttia)

Reijo Jokela

Tuo työkyvytön termi tulisi vaihtaa työkelvottomaksi, niin se kuvaisi paremmin Suomen tilannetta. On hyvin vähän työkyvyttömiä. Rajoitteisia sen sijaan riittää. Ongelma on kuitenkin se, että vikka rajoitteisen työn laadussa ei olisi mitään vikaa, vaan määrässä, niin nekin työsuoritukset, mitkä hän kykenee tekemään "terveen" laadulla määritellään ilmaisiksi.

Käyttäjän TaruElkama kuva
Taru Elkama

Niin no oikeasti ymmärtäen mä en kauheesti sun postauksesta ymmärtänyt? Ootko Savosta?

Reijo Jokela

En. Yritetään uudestaan. Koko nimitys työkyvytön on täydellisen väärä, koska ei meillä ole kuin muutamia sellaisia ihmisiä. Työkelvoton kuvaisi paremmin tällaista ihmistä. Ongelmahan on, että tällaisen työpanos (minkä pystyisi tekemään) ei kelpaa, jos sitä ei tee ilmaiseksi, vaikka itse työsuorituksessa ei olisi mitään vikaa. Ainoastaan määrässä. Kysymys on siis paremminkin kelpoisuudesta, kuin kyvyttömyydestä.

Käyttäjän TaruElkama kuva
Taru Elkama Vastaus kommenttiin #5

Eli kelvoton? Kelvoton ihan typerä jutska, en mä ole mikään kelvoton.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #5

On totta, että monet työkyvyttömiksi luokitellut tekevät "kuntoutuksena" ihan laadukasta työtä olemattomalla korvauksella.

Reijo Jokela Vastaus kommenttiin #13

Eli ovat kelpaamattomia nykyisille työmarkkinoille.

Käyttäjän RaimoTossavainen kuva
Raimo Tossavainen

Mitä tarkoitat, ootko Savosta?
Kysymys tarkoitettu kohtaan 3

Käyttäjän TaruElkama kuva
Taru Elkama Vastaus kommenttiin #17

Savolaiselle on ihan omat kysymykset.

Käyttäjän ollimax kuva
Olli Mäntyranta

Työkelvoton terminä lähtee ajatuksesta että yksilö on yhteiskunnalle tuotantoyksikkö, jonka arvo voidaan kyseenalaistaa ellei se täytä yhteiskunnan sille asettamia vaatimuksia.
Työkyvytön taas pitää sisällään ajatuksen että ihmisellä on subjektiivinen tarve toteuttaa itseään ja osallistua jollain kriteerillä tuottavaa työtä tehden yhteiskuntaan.
Minä pidän jälkimmäistä termiä parempana.

Pekka Iiskonmaki

''niskanikamat paskana jo vuodesta -86.''

Huono tuuri, kun ne meni jo aivan nuorena. Ei siinä suurta työuraa ehtinyt tekemään.

Käyttäjän TaruElkama kuva
Taru Elkama

Ei ehtinyt ei. Nuorna eläkkeelle. 36 vuotiaana, kaikkeni tein.

Reijo Jokela

Pidätkö itseäsi työkyvyttömänä, vai työkelvottomana. Voisitko kyvitella tekeväsi esim. muutaman tunnin päivässä töitä, jota fyysiikka ei estä?

Käyttäjän TaruElkama kuva
Taru Elkama Vastaus kommenttiin #6

Mä olen kyllä kelvoton siinä suhteessa, etten aamulla herätessäni tiedä mikä mun olo on.

Reijo Jokela Vastaus kommenttiin #8

Pystyisitkö siis tekemään jotakin työtä, jos vosit tehdä sitä omilla aikatauluillasi?

Käyttäjän TaruElkama kuva
Taru Elkama Vastaus kommenttiin #9

Niin pystyn ja pystyn, mutta ei sellaisia firmoja olekaan jotka tykkäis tyypistä joka saattaa saada kohtauksen milloin vain.

Taina Martikainen

Juuri tänään kävin keskustelun työterveyslääkärin kanssa siitä, että kumpikin tahollamme haemme minua työkyvyttömyyseläkkeelle. Syinä vuonna 91 alkanut nivelpsoriaasi, koko elämän (neljävuotiaasta) jatkunut ahdistus- ja masennusoireyhtymä. Käsieni puristuvoima on olematon, minulla on kävelyvaikeuksia, rtg-kuvissa todettuja artrooseja sekä käsissä että jaloissa. Vanhustyön lähihoitajan työ on raskasta, liian raskasta tällä taustalla. Fyysinen väsymys johti psyykkiseen väsymykseen, nukuin miltei kaikki vapaa-ajat. Sairauslomani alkoi heinäkuussa 2015 ja se jatkuu kesäkuuhun 2016, kunnes jokin päätös Kelasta tulee. En ole näitä sairauksia mitenkään tilannut, psoriasis on geneettinen sairaus. Tulen saamaan noin tonnin työkyvyttömyyseläkkeen (netto). Eli en tule erityisesti elvistelemään eläkkeellä ollessani. Ymmärrän Taru tuntemuksiasi, koska olin 31 vuotias, kun psori löi päälle, silloin itkin ja pelkäsin pyörätuoliin joutumista. Olen nyt 20 vuotta sinua vanhempi ja olen vielä jaloillani. Reumalääkärini tosin kertoi, että tulee yhteiskunnalle liian kalliiksi käyttää hoitooni ns. biologisia reumalääkkeitä, kun koska olen menossa eläkkeelle. Tosiasiassa niitä lääkkeitä olen kieltäytynyt ottamasta, mutta pääsipä sanomaan. Kyllä monilla ihmisillä on mielipiteitä siitä, millä keinoin minä tai sinä paranemme. Sairaanhoitajaystäväni pyysi minut mukaan zumpaan, sen jälkeen en sitten olisi kipeä. Silloin oli sekunnin sadasosista kiinni, etten lyönyt. Ei ole helppoa olla väärän ikäisenä monisairas ja eläkeläinen, mutta on pakko opetella antamaan takaisin monille paskiaisille, jotka luulevat sairauseläkkeellä olon olevan huviretki jonnekin. Lainaan kipujani mieluusti ensimmäiselle ehdokkaalle, samoin hullun psyykenrakenteeni ahdistuksineen. Olkaa hyvät. Tsemppiä Taru, me pärjäämme!

Käyttäjän IlkkaNielsen kuva
Ilkka Nielsen

Se muija ei oo huomannut, että yhdyssanan yhteiskunta ensimmäinen sana on yhteis...... Onneksi monissa yrityksissä koetaan käsite yhteiskuntavastuu tärkeäksi osaksi yrityksen ulkoista kuvaa.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Kaikki olemme yhteiskunnan elättejä, ei täällä kukaan yksin pärjäisi.

Käyttäjän mikkokokko kuva
Mikko Kokko

Miusta tuo Jokelan termi "kelvoton" on erittäin mauton.

Yhdessä tässä sopassa ollaan, ja niin kauan kuin meillä on täysin työkykyisiä ilman työpaikkaa, niin on aivan turha härkkiä heitä jotka ovat tavalla tai toisella työkyvyttömiä.

Sitä paitsi Taru blogaa ja osallistuu täten yhteiskunnalliseen keskusteluun. Siitä peukku. Vaikka olen monesta asiasta erimieltä.

Käyttäjän vinettoa kuva
Juhani Penttinen

Reijo Jokelallekin on löytynyt diagnoosi. Se on erityismulkkuus joka on hieman samanlainen kuin erityisherkkyys.

Reijo Jokela

No tuosta erityisherkkyydestä voidaan olla montaa mieltä. Jos lasket allesi tästä keskustelusta, niin täytyy kyllä ihmetellä aikuisen miehen herkkyyttä. Miten helvetissä keskustelu siitä onko ihminen työkyvytön, vai kelvoton voisi olla jotakin mulkkuutta? Kysymyksessä kuitenkin on mielestäni "työkyvytömien" kannalta ongelma. Kun nyt sitten siellä kotonasi itket, kuinka voin olla näin erityisen mulkku ihminen kyselemällä tällaista työkyvyttömältä, niin kerotakoon nyt että omakin elämänio on jo 20 vuotta mennyt särkylääkkeitä syödessä. Tällä hetkellä oxcykodonit ovat päivittäisessä käytössä. Työkyvyttömyys on enemmän kuin tuttua.
JOten ensi kerran kun saat itkupotkuraivarin siitä kun sairaalle ihmiselle puhutaan kuin terveelle aikuiselle, niin ajattele sitä että ainakin itse kuulun siihen ryhmään, joka ei tarvitse sitä, että kaltaisesi ovat vaatimassa sairaille pikkulapsen kohtelua ja pelkkää lällättelyä asioista puhumisen sijaan.

Käyttäjän pekkaroponen1 kuva
Pekka Roponen

On se käsittämätöntä, että jotkut kadehtivat toisten sairauksia. Se vasta on sairasta touhua.

Käyttäjän HannuValjakka kuva
Hannu Valjakka

Siin ois sykiatrilla duunia..

Sari Haapala

Missä joku on kadehtinut toisten sairauksia? Töissäsikö olet kohdannut näitä ihmisiä? Ovatko he kertoneet syitä?

Käyttäjän eirikr kuva
Antti Ukkonen

Yrittämisestä en kokemustasolla tiedä mitään. Se kuva, mikä minulla siitä on, on että siihen tarvitsee tietynlaisen ihmisen. Sellaisen ihmisen, joka motivoituu jostakin siitä, mitä se tarjoaa.

Jotenkin hahmotan tyypin, mutten samaistu lainkaan. Käsittämätön ja vieras.
Vierailta ihmisiltä tulee yleensä vieraita ajatuksia. Niistä ei kai ihan hirveästi kannata taakkaa ottaa.

Tunnen myös "sinunlaisiasi" ihmisiä (Niillä kriteereillä, mitä olet tarjonnut. Muusta en tiedä). Hahmotan, mutten useinkaan samaistu. Toisaalta yksi heistä on mahdollisesti ainut ihminen tässä maailmassa, jonka kanssa olen täysin samalla aaltopituudella, jonka omituisuutta ymmärrän - koska se on myös omaani. Olemme molemmat koko ajan kauhuissamme kaikesta järjettömyydestä. Kohtaamme sen hyvin eri tavoin - ikinä en sallisi itselleni mitään siitä, mitä hän sallii itselleen.

Jotenkin ajattelen, että ihmiset luovat omat vankilansa. Rajoitteet ovat enimmäkseen keinotekoisia ja niille tarjotut diagnoosit aina myös pahasta - vain yksi tapa katsella asiaa. Ja olennainen oikeastaan vain sen pohdiskelua, miksi mihinkin haluaa uskoa.

Toisaalta ajattelen, että ihmiset laskevat itselleen yksilönä ihan liikaa arvoa ja ovat aika kyvyttömiä näkemään ketään muita kuin itsensä - kyvyttömiä katselemaan maailmaa muiden silmillä. Kyvyttömimpiä ovat kokemukseni mukaan ne, joilla ei koskaan ole mennyt huonosti. Mikään ei ole suuremmin ole ollut rikki. Heille se kaikki on pelkkää satua. Heillä ei ole mitään käsitystä hauraudestaan tai kovuudestaan, sillä kolausta ei ole koskaan tullut.

Vaikea olla kateellinen.

Käyttäjän KaijaMaaritHanneleLaine kuva
Kaija Laine

"ihmiset luovat itse omat vankilansa"
Näin sanoo nuorenpuoleinen, perusterve ihminen.
Ihan itse loin vankilani. Laiskuuttani päätin etten enää hypi, en tee lumienkeleitä, pahimpina päivinä en edes kävele ilma ontumista ja tuskaa,
Ihan itse poistin ruston suojaamasta nivelpintoja, niinkuin moni muukin suvussani. Me ollaan sillän lailla itsekkäitä ja laiskoja. Tiedän toisia jotka luovat itselleen syöpiä ja masennuksia, ihan vaan vankilameiningillä.

Tepa Lehtinen

Jännä juttu, että jollain on aina varaa huudella elättämisestä. Silloin, kun yrittäjätäti on leiponut kakkaa lattialla, hän on aloittanut elättinä olemisen... Tuskin laskeskeli omalle tai yrityksensä kohdalle, paljonko on elättinä ansainnut...Pistää aina naurattamaan, kun joku öyhöttää, tekisi mieli vaatia osuudet pois elättämisestä. Ei pidä paiskoa veromarkkoja lasisäästöpossussa.

Toimituksen poiminnat